1 Aasafin mietevirsi.

Kuuntele, kansani, minun opetustani,

kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 *Ps. 49:5; Matt. 13:35Minä avaan suuni mietelmiin,

tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 *Ps. 44:2Mitä olemme kuulleet,

minkä olemme saaneet tietää

ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa,

vaan me kerromme tulevalle polvelle

Herran ylistettävistä teoista,

hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 *2. Moos. 20:1; 5. Moos. 4:9; 5. Moos. 6:6; Hes. 20:10Hän asetti todistuksen Jaakobiin,

hän sääti Israeliin lain

ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 että jälkipolvi saisi ne tietää,

saisivat tietää vastedes syntyvät lapset,

ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan

eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja,

vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 *2. Moos. 32:9; 2. Moos. 33:3,5; 2. Moos. 34:9; 5. Moos. 31:27; 5. Moos. 32:5; Ps. 95:7Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä,

kapinoitseva ja niskoitteleva polvi,

sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana

ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet,

kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 *Hes. 20:13Eivät he pitäneet Jumalan liittoa,

eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa

ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki

Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 *2. Moos. 14:21Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi,

hän seisotti vedet roukkioksi.

14 *2. Moos. 13:21; Ps. 105:39Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä

ja tulen valolla kaiket yöt.

15 *2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:10Hän halkoi kalliot erämaassa

ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 Hän juoksutti puroja kalliosta

ja vuodatti virtanaan vettä.

17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan

ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 *2. Moos. 16:2; 4. Moos. 11:4; Ps. 106:14He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä,

vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen:

"Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 Katso, hän kyllä kallioon iski,

ja vedet vuotivat ja purot tulvivat;

mutta voiko hän antaa myös leipää

tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 *4. Moos. 11:1Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui;

ja tuli syttyi Jaakobissa,

ja Israelia vastaan nousi viha,

22 koska he eivät uskoneet Jumalaan

eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 Hän käski pilviä korkeudessa

ja avasi taivaan ovet;

24 hän satoi heille ruuaksi mannaa,

hän antoi heille taivaan viljaa.

25 *2. Moos. 16:4; 4. Moos. 11:7; Joh. 6:31; 1. Kor. 10:3Ihmiset söivät enkelien leipää;

hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 *4. Moos. 11:31Hän nosti taivaalle itätuulen

ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua,

siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 hän pudotti ne leirinsä keskeen,

yltympäri asuntonsa.

29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi;

mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet,

ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha:

hän tappoi heidän voimakkaimpansa

ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 *4. Moos. 14:1Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä

eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 *Ps. 90:9Sentähden hän lopetti heidän päivänsä

niinkuin tuulahduksen,

antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä,

kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa,

ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 *Jes. 29:13; Jer. 12:2Mutta he pettivät häntä suullaan

ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 sillä heidän sydämensä

ei ollut vakaa häntä kohtaan,

eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 *2. Moos. 34:6; Ps. 86:5,15; Ps. 145:8; Joel 2:13Mutta hän on laupias,

antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa.

Sentähden hän usein kääntyi vihastansa

eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 *Job 7:7; Job 14:1,19; Ps. 103:13Sillä hän muisti, että he ovat liha,

tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 Kuinka usein he niskoittelivat

häntä vastaan korvessa

ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa

ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 He eivät muistaneet hänen kättänsä,

eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä

ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 *2. Moos. 7:19muutti heidän virtansa vereksi,

niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 *2. Moos. 8:2lähetti heidän sekaansa paarmoja,

jotka heitä söivät,

ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 *2. Moos. 10:4antoi heidän satonsa tuhosirkoille

ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 *2. Moos. 9:18hävitti rakeilla heidän

viiniköynnöksensä

ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille

ja heidän laumansa salamoille.

49 *2. Moos. 9:3Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun,

kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen,

parven pahoja enkeleitä.

50 Hän raivasi tien vihallensa,

ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta,

vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 *2. Moos. 11:5; 2. Moos. 12:29; Ps. 105:36Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä,

miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 *2. Moos. 12:31; Ps. 77:21Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat

ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 *2. Moos. 14:19Hän johti heitä turvallisesti,

heidän ei tarvinnut peljätä;

mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 *2. Moos. 15:13,17Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa,

vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 *Joos. 1:1; Ps. 44:3; Ps. 105:44Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä,

jakoi ne heille arvalla perintöosaksi

ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 *Tuom. 2:8Mutta niskoittelullaan

he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta,

eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 *Hoos. 7:16vaan luopuivat pois

ja olivat uskottomia isiensä lailla,

kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 *5. Moos. 32:16,21He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa

ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 Jumala kuuli sen ja julmistui,

ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 *Joos. 18:1; 1. Sam. 4:11; Jer. 7:12Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa,

majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen

ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle

ja julmistui perintöosaansa.

63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli,

ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan,

eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja,

niinkuin viinin voittama sankari.

66 Hän löi vihollisensa pakoon,

tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan

eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 *2. Aik. 6:6; Ps. 48:3; Ps. 132:13vaan valitsi Juudan sukukunnan,

Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle,

rakensi sen kuin maan,

jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 *1. Sam. 16:11Hän valitsi Daavidin, palvelijansa,

ja otti hänet lammastarhoista.

71 *2. Sam. 7:8Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä

kaitsemaan kansaansa, Jaakobia,

ja Israelia, perintöosaansa.

72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin

ja johti heitä taitavalla kädellä.

Maschil of Asaph.

1 Give ear, O my people, to my law: incline your ears to the words of my mouth.*78.1 Maschil…: or, A Psalm for Asaph to give instruction

2 I will open my mouth in a parable: I will utter dark sayings of old:

3 Which we have heard and known, and our fathers have told us.

4 We will not hide them from their children, shewing to the generation to come the praises of the LORD, and his strength, and his wonderful works that he hath done.

5 For he established a testimony in Jacob, and appointed a law in Israel, which he commanded our fathers, that they should make them known to their children:

6 That the generation to come might know them, even the children which should be born; who should arise and declare them to their children:

7 That they might set their hope in God, and not forget the works of God, but keep his commandments:

8 And might not be as their fathers, a stubborn and rebellious generation; a generation that set not their heart aright, and whose spirit was not stedfast with God.*78.8 that…: Heb. that prepared not their heart

9 The children of Ephraim, being armed, and carrying bows, turned back in the day of battle.*78.9 carrying: Heb. throwing forth

10 They kept not the covenant of God, and refused to walk in his law;

11 And forgat his works, and his wonders that he had shewed them.

12 Marvellous things did he in the sight of their fathers, in the land of Egypt, in the field of Zoan.

13 He divided the sea, and caused them to pass through; and he made the waters to stand as an heap.

14 In the daytime also he led them with a cloud, and all the night with a light of fire.

15 He clave the rocks in the wilderness, and gave them drink as out of the great depths.

16 He brought streams also out of the rock, and caused waters to run down like rivers.

17 And they sinned yet more against him by provoking the most High in the wilderness.

18 And they tempted God in their heart by asking meat for their lust.

19 Yea, they spake against God; they said, Can God furnish a table in the wilderness?*78.19 furnish: Heb. order

20 Behold, he smote the rock, that the waters gushed out, and the streams overflowed; can he give bread also? can he provide flesh for his people?

21 Therefore the LORD heard this, and was wroth: so a fire was kindled against Jacob, and anger also came up against Israel;

22 Because they believed not in God, and trusted not in his salvation:

23 Though he had commanded the clouds from above, and opened the doors of heaven,

24 And had rained down manna upon them to eat, and had given them of the corn of heaven.

25 Man did eat angels’ food: he sent them meat to the full.*78.25 Man…: or, Every one did eat the bread of the mighty

26 He caused an east wind to blow in the heaven: and by his power he brought in the south wind.*78.26 to blow: Heb. to go

27 He rained flesh also upon them as dust, and feathered fowls like as the sand of the sea:*78.27 feathered…: Heb. fowl of wing

28 And he let it fall in the midst of their camp, round about their habitations.

29 So they did eat, and were well filled: for he gave them their own desire;

30 They were not estranged from their lust. But while their meat was yet in their mouths,

31 The wrath of God came upon them, and slew the fattest of them, and smote down the chosen men of Israel.*78.31 smote…: Heb. made to bow*78.31 chosen…: or, young men

32 For all this they sinned still, and believed not for his wondrous works.

33 Therefore their days did he consume in vanity, and their years in trouble.

34 When he slew them, then they sought him: and they returned and enquired early after God.

35 And they remembered that God was their rock, and the high God their redeemer.

36 Nevertheless they did flatter him with their mouth, and they lied unto him with their tongues.

37 For their heart was not right with him, neither were they stedfast in his covenant.

38 But he, being full of compassion, forgave their iniquity, and destroyed them not: yea, many a time turned he his anger away, and did not stir up all his wrath.

39 For he remembered that they were but flesh; a wind that passeth away, and cometh not again.

40 How oft did they provoke him in the wilderness, and grieve him in the desert!*78.40 provoke: or, rebel against

41 Yea, they turned back and tempted God, and limited the Holy One of Israel.

42 They remembered not his hand, nor the day when he delivered them from the enemy.*78.42 from…: or, from affliction

43 How he had wrought his signs in Egypt, and his wonders in the field of Zoan:*78.43 wrought: Heb. set

44 And had turned their rivers into blood; and their floods, that they could not drink.

45 He sent divers sorts of flies among them, which devoured them; and frogs, which destroyed them.

46 He gave also their increase unto the caterpiller, and their labour unto the locust.

47 He destroyed their vines with hail, and their sycomore trees with frost.*78.47 destroyed: Heb. killed*78.47 frost: or, great hailstones

48 He gave up their cattle also to the hail, and their flocks to hot thunderbolts.*78.48 gave…: Heb. shut up*78.48 hot…: or, lightnings

49 He cast upon them the fierceness of his anger, wrath, and indignation, and trouble, by sending evil angels among them.

50 He made a way to his anger; he spared not their soul from death, but gave their life over to the pestilence;*78.50 He made…: Heb. He weighed a path*78.50 life…: or, beasts to the murrain

51 And smote all the firstborn in Egypt; the chief of their strength in the tabernacles of Ham:

52 But made his own people to go forth like sheep, and guided them in the wilderness like a flock.

53 And he led them on safely, so that they feared not: but the sea overwhelmed their enemies.*78.53 overwhelmed: Heb. covered

54 And he brought them to the border of his sanctuary, even to this mountain, which his right hand had purchased.

55 He cast out the heathen also before them, and divided them an inheritance by line, and made the tribes of Israel to dwell in their tents.

56 Yet they tempted and provoked the most high God, and kept not his testimonies:

57 But turned back, and dealt unfaithfully like their fathers: they were turned aside like a deceitful bow.

58 For they provoked him to anger with their high places, and moved him to jealousy with their graven images.

59 When God heard this, he was wroth, and greatly abhorred Israel:

60 So that he forsook the tabernacle of Shiloh, the tent which he placed among men;

61 And delivered his strength into captivity, and his glory into the enemy’s hand.

62 He gave his people over also unto the sword; and was wroth with his inheritance.

63 The fire consumed their young men; and their maidens were not given to marriage.*78.63 given…: Heb. praised

64 Their priests fell by the sword; and their widows made no lamentation.

65 Then the Lord awaked as one out of sleep, and like a mighty man that shouteth by reason of wine.

66 And he smote his enemies in the hinder parts: he put them to a perpetual reproach.

67 Moreover he refused the tabernacle of Joseph, and chose not the tribe of Ephraim:

68 But chose the tribe of Judah, the mount Zion which he loved.

69 And he built his sanctuary like high palaces, like the earth which he hath established for ever.*78.69 established: Heb. founded

70 He chose David also his servant, and took him from the sheepfolds:

71 From following the ewes great with young he brought him to feed Jacob his people, and Israel his inheritance.*78.71 following: Heb. after

72 So he fed them according to the integrity of his heart; and guided them by the skilfulness of his hands.