1 *Valit. 3:56Miksi, Herra, seisot niin kaukana,

miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

2 *Ps. 37:12Jumalattomien ylpeyden tähden

kurja kärsii,

takertuu heidän punomiinsa juoniin.

3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa,

ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

4 *Job 21:14; Ps. 14:1Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta".

"Ei Jumalaa ole" — siinä kaikki hänen ajatuksensa.

5 *Hes. 12:27Hänen hankkeensa menestyvät joka aika.

Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä;

kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä,

en ikinä joudu onnettomuuteen".

7 *Room. 3:14Hänen suunsa on täynnä

kirousta, petosta, sortoa;

tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä,

hän murhaa salaa syyttömän.

Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

9 *Ps. 17:12; Ps. 37:32; Jer. 5:26Kätkössään hän väijyy,

niinkuin leijona pensaikossa,

hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun;

hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

10 Hän kyyristyy, painautuu maahan,

ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

11 *Job 22:13; Ps. 73:11; Ps. 94:7Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa,

hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".

12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala!

Älä unhota kurjia.

13 *Hes. 8:12Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa?

Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"

14 *Ps. 68:6Sinä olet sen nähnyt,

sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan,

ja sinä otat sen oman kätesi huomaan;

sinulle onneton uskoo asiansa,

sinä olet orpojen auttaja.

15 *Ps. 37:10,36; Ps. 104:35Murskaa jumalattoman käsivarsi

ja kosta pahan jumalattomuus,

niin ettei häntä enää löydetä.

16 *Ps. 29:10; Ps. 93:1; Ps. 146:10; Jer. 10:10Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti;

hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra,

sinä vahvistat heidän sydämensä,

sinä teroitat korvasi,

18 *5. Moos. 10:18; Jes. 2:22auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa,

ettei ihminen, joka maasta on,

enää saisi kauhua aikaan.

1 Why standest thou afar off, O LORD? why hidest thou thyself in times of trouble?

2 The wicked in his pride doth persecute the poor: let them be taken in the devices that they have imagined.*10.2 The wicked…: Heb. In the pride of the wicked he doth persecute

3 For the wicked boasteth of his heart’s desire, and blesseth the covetous, whom the LORD abhorreth.*10.3 heart’s: Heb. soul’s*10.3 blesseth…: or, the covetous blesseth himself, he abhorreth the LORD

4 The wicked, through the pride of his countenance, will not seek after God: God is not in all his thoughts.*10.4 God is…: or, all his thoughts are, There is no God

5 His ways are always grievous; thy judgments are far above out of his sight: as for all his enemies, he puffeth at them.

6 He hath said in his heart, I shall not be moved: for I shall never be in adversity.*10.6 never: Heb. unto generation and generation

7 His mouth is full of cursing and deceit and fraud: under his tongue is mischief and vanity.*10.7 deceit: Heb. deceits*10.7 vanity: or, iniquity

8 He sitteth in the lurking places of the villages: in the secret places doth he murder the innocent: his eyes are privily set against the poor.*10.8 are…: Heb. hide themselves

9 He lieth in wait secretly as a lion in his den: he lieth in wait to catch the poor: he doth catch the poor, when he draweth him into his net.*10.9 secretly: Heb. in the secret places

10 He croucheth, and humbleth himself, that the poor may fall by his strong ones.*10.10 He…: Heb. He breaketh himself*10.10 by…: or, into his strong parts

11 He hath said in his heart, God hath forgotten: he hideth his face; he will never see it.

12 Arise, O LORD; O God, lift up thine hand: forget not the humble.*10.12 humble: or, afflicted

13 Wherefore doth the wicked contemn God? he hath said in his heart, Thou wilt not require it.

14 Thou hast seen it; for thou beholdest mischief and spite, to requite it with thy hand: the poor committeth himself unto thee; thou art the helper of the fatherless.*10.14 committeth: Heb. leaveth

15 Break thou the arm of the wicked and the evil man: seek out his wickedness till thou find none.

16 The LORD is King for ever and ever: the heathen are perished out of his land.

17 LORD, thou hast heard the desire of the humble: thou wilt prepare their heart, thou wilt cause thine ear to hear:*10.17 prepare: or, establish

18 To judge the fatherless and the oppressed, that the man of the earth may no more oppress.*10.18 oppress: or, terrify