1 Viešpatie, išgirsk mano maldą, ir mano šauksmas tepasiekia Tave.2 Neslėpk savo veido nuo manęs tą dieną, kai esu varge. Palenk į mane savo ausį, kai šaukiuosi, skubėk man atsakyti.3 Mano dienos pranyksta kaip dūmai, mano kaulai kaip židinys dega.4 Kaip pakirsta žolė mano širdis džiūsta; aš pamirštu valgyti.5 Nuo skaudžių aimanų oda prilipo prie mano kaulų.6 Esu panašus į dykumų pelikaną, į pelėdą griuvėsiuose.7 Nemiegu ir esu vienišas kaip paukštis ant stogo.8 Priešai mane užgaulioja, ir mano vardas jiems tapo keiksmažodžiu.9 Pelenus valgau kaip duoną ir su ašaromis maišau savo gėrimą10 dėl Tavo rūstybės ir pykčio, nes Tu mane pakėlei ir nubloškei žemėn.11 Mano dienos yra tartum ištįsęs šešėlis, ir aš lyg žolė džiūstu.12 Bet Tu, Viešpatie, pasiliksi per amžius; Tave minės visos kartos.13 Tu pakilsi ir pasigailėsi Siono, nes atėjo metas jam suteikti malonę.14 Tavo tarnams jo akmenys meilūs, jiems gaila jo dulkių.15 Tavo vardo, Viešpatie, bijos pagonys ir Tavo šlovės­pasaulio karaliai.16 Kai Viešpats atstatys Sioną, Jis pasirodys savo šlovėje;17 apleistųjų maldas Jis išklausys, jų prašymų nepaniekins.18 Tai tebūna užrašyta ateisiančiai kartai, kad tauta, kuri bus sukurta, girtų Viešpatį.19 Iš savo šventos aukštybės Viešpats pažvelgė žemyn, iš dangaus pažiūrėjo į žemę,20 kad išgirstų belaisvių dejones, išlaisvintų mirčiai skirtuosius,21 kad Sione būtų skelbiamas Viešpaties vardas ir girtų Jį Jeruzalėje,22 kai susiburs karalystės ir tautos tarnauti Viešpačiui.23 Jis susilpnino mane kelionėje, sutrumpino mano gyvenimo dienas.24 Aš sakiau: "Mano Dieve, neatimk manęs įpusėjus mano amžiui, Tavo metai tęsiasi per visas kartas.25 Kadaise Tu sukūrei žemę ir dangūs yra Tavo rankų darbas.26 Jie pražus, bet Tu pasiliksi. Jie visi susidėvės kaip drabužis, kaip rūbą juos pakeisi, ir jie bus pakeisti.27 Bet Tu esi tas pats ir Tavo metai nesibaigs.28 Tavo tarnų vaikai gyvens ir jų palikuonys įsitvirtins Tavo akivaizdoje".

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.2 (H102:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.3 (H102:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.4 (H102:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.5 (H102:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.6 (H102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.7 (H102:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.8 (H102:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.9 (H102:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä10 (H102:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.11 (H102:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.12 (H102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.13 (H102:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.14 (H102:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.15 (H102:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,16 (H102:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,17 (H102:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.18 (H102:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,19 (H102:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,20 (H102:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,21 (H102:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,22 (H102:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.23 (H102:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.24 (H102:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.25 (H102:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.26 (H102:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.27 (H102:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.28 (H102:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.