1 Girkite Viešpatį! Dėkokite Viešpačiui, nes Jis geras, nes Jo gailestingumas amžinas.2 Kas išvardins galingus Viešpaties darbus, kas apsakys Jo šlovę?3 Palaiminti, kurie Jo įsakymus vykdo, kurie visą laiką elgiasi teisiai.4 Viešpatie, būdamas palankus savo tautai, atsimink ir mane, suteik man savo išgelbėjimą,5 kad matyčiau išrinktųjų gerovę, džiūgaučiau su Tavo tauta, didžiuočiausi su Tavo paveldu.6 Nusidėjome su savo tėvais, nusikaltome, elgėmės nedorai.7 Mūsų tėvai Egipte nesuprato Tavo stebuklų. Jie užmiršo Tavo didelį gailestingumą, prieš Tave prie Raudonosios jūros maištavo.8 Bet Jis dėl savo vardo išgelbėjo juos, kad parodytų savo galybę.9 Jis sudraudė Raudonąją jūrą, ir ta išdžiūvo. Jis vedė juos per gelmes kaip per dykumą.10 Iš vergijos Jis išgelbėjo juos, išpirko juos iš priešo rankos.11 Vandenys užliejo priešus, nė vieno jų neliko.12 Tada jie tikėjo Jo žodžiais, giedojo jam gyrių.13 Bet greitai pamiršo Jo darbus ir nelaukė Jo patarimų,14 dykumoje geiduliams atsidavė ir Dievą tyruose gundė.15 Jis suteikė jiems, ko prašė, kartu siuntė ligas į jų būrį.16 Pavydėjo jie Mozei stovykloje ir Viešpaties šventajam Aaronui.17 Atsivėrusi žemė prarijo Dataną, palaidojo gaują Abiramo.18 Užsidegė ugnis tarp jų, nedorėlius sudegino liepsna.19 Jie pasidarė veršį Horebe ir garbino nulietą atvaizdą.20 Jie iškeitė savo šlovę į pavidalą jaučio, ėdančio žolę.21 Jie pamiršo savo gelbėtoją Dievą, kuris didelių dalykų Egipte padarė,22 nuostabių darbų Chamo krašte, baisių dalykų prie Raudonosios jūros.23 Dievas būtų juos sunaikinęs, jeigu ne Jo išrinktasis Mozė, stojęs užtarti juos prieš Dievą, kad Jo rūstybė jų nenubaustų.24 Jie paniekino gerąją žemę, netikėjo Jo žodžiais,25 palapinėse savo murmėjo, Viešpaties balso neklausė.26 Jis tada pakėlė ranką, kad juos dykumoje sunaikintų,27 jų vaikus išblaškytų tarp pagonių, po visas šalis išsklaidytų.28 Jie Baal Peorui tarnavo, valgė negyvųjų aukas.29 Šitaip jie savo darbais Viešpatį užrūstino, ir maras paplito tarp jų.30 Tik kai Finehasas pakilęs teismą įvykdė, liovėsi maras.31 Tai buvo jam įskaityta teisumu per visas kartas.32 Įpykino jie Viešpatį prie Meribos vandenų, ir Mozė dėl jų nukentėjo.33 Jie apkartino jo dvasią, neapgalvotus žodžius jis kalbėjo savo lūpomis.34 Jie nesunaikino tautų, kaip Viešpats jiems buvo įsakęs.35 Jie su pagonimis susimaišė ir išmoko jų darbus daryti.36 Jie stabams jų tarnavo, ir tie spąstais jiems virto.37 Jie savo sūnus ir dukteris velniams aukojo,38 liejo nekaltą kraują­savo sūnų ir dukterų kraują­aukodami Kanaano stabams; krauju buvo sutepta žemė.39 Jie susiteršė savo darbais ir paleistuvavo savo poelgiais.40 Tada užsidegė Viešpaties rūstybė prieš savo tautą, bjaurus Jam tapo Jo paveldas.41 Atidavė juos pagonims, tie, kurie jų nekentė, valdė juos.42 Juos spaudė priešai ir slėgė jų ranka.43 Daug kartų Jis išlaisvino juos, bet jie neklausė Jo patarimų; dėl savo nedorybių jie buvo pažeminti.44 Tačiau Viešpats atsižvelgė į jų priespaudą, išgirdęs jų šauksmą,45 atsiminė jų labui savo sandorą. Jis gailėjosi jų, būdamas didžiai gailestingas.46 Jis davė jiems rasti pasigailėjimą akyse tų, kurie išsivedė juos į nelaisvę.47 Išgelbėk mus, Viešpatie, mūsų Dieve, ir surankiok tautose išblaškytus, kad dėkotume Tavo šventam vardui, girtumėmės Tavo šlove.48 Palaimintas Viešpats, Izraelio Dievas, nuo amžių ir per amžius! Visa tauta tesako: "Amen". Girkite Viešpatį!

1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.