1 Dieve, savo ausimis girdėjome, kai mūsų tėvai pasakojo mums, kokius darbus darei jų dienomis senais laikais.2 Pagonis išvarei, o juos įsodinai; išnaikinai tautas, o juos išaukštinai.3 Ne savo kardu jie laimėjo kraštą, ne jų ranka išgelbėjo juos, bet Tavo dešinė, Tavo ranka ir Tavo veido šviesa, nes Tu juos mylėjai!4 Tumano Karalius ir Dievas, Tu teiki pergalę Jokūbui.5 Su Tavo pagalba prispausime savo priešus, Tavo vardu mindysime tuos, kurie kyla prieš mus.6 Ne savo lanku pasitikėsiu, ne mano kardas išgelbės mane.7 Tu išgelbėjai mus nuo mūsų priešų, mus nekenčiančius sugėdinai.8 Dievu giriamės per dieną ir Tavo vardą šlovinsime per amžius.9 Bet Tu mus atstūmei, pažeminti leidai ir su mūsų kariuomene nebeišeini.10 Tu priverti mus trauktis nuo priešų, kurie nekenčia mūsų ir išnaudoja mus.11 Kaip pjautinas avis atidavei mus, tarp pagonių išblaškei.12 Savo tautą pardavei už nieką; nepraturtėjai tuo, ką už ją gavai.13 Padarei mus paniekinimu kaimynams, pajuoka ir patyčiomis tiems, kurie aplinkui mus.14 Padarei mus priežodžiu pagonims, tautos kraipo galvas dėl mūsų.15 Nuolatos man prieš akis mano panieka ir rausta iš gėdos veidas16 dėl priekaištų ir užgaulių žodžių, dėl priešo ir keršytojo.17 Visa tai užgriuvo mus, nors Tavęs nepamiršome, sandoros su Tavimi nepažeidėme.18 Mūsų širdis neatsitraukė nuo Tavęs, mūsų žingsniai nebuvo nuo Tavo kelių nukrypę,19 kai leidai mus naikinti tyruose ir apdengei mirties šešėliu.20 Jei būtume užmiršę savo Dievo vardą ir ištiesę rankas į svetimą dievą,21 argi Dievas to nežinotų? Jis juk žino širdies paslaptis!22 Dėl Tavęs esame visą dieną žudomi, laikomi tarsi pjauti paskirtos avys.23 Kelkis! Kodėl miegi, Viešpatie? Pakilk, neatstumk amžinai!24 Kodėl slepi savo veidą, pamiršti mūsų vargą ir priespaudą?25 Mūsų siela parkritusi į dulkes; mūsų kūnas parblokštas žemėn.26 Pakilk, padėk mums! Išgelbėk mus dėl savo gailestingumo.
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. (H44:2) Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.2 (H44:3) Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.3 (H44:4) Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.4 (H44:5) Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.5 (H44:6) Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.6 (H44:7) Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;7 (H44:8) vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.8 (H44:9) Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.9 (H44:10) Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.10 (H44:11) Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.11 (H44:12) Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.12 (H44:13) Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.13 (H44:14) Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.14 (H44:15) Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.15 (H44:16) Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,16 (H44:17) herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.17 (H44:18) Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.18 (H44:19) Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.19 (H44:20) Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.20 (H44:21) Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,21 (H44:22) eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?22 (H44:23) Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.23 (H44:24) Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.24 (H44:25) Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?25 (H44:26) Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.26 (H44:27) Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.