1 Laimink, mano siela, Viešpatį! Viešpatie, mano Dieve, Tu esi labai didingas! Didybe ir garbe esi apsirengęs.2 Tave supa šviesa kaip apsiaustas; ištiesei dangus kaip skraistę.3 Virš vandenų surentei sau kambarius, debesis padarei savo vežimu, važiuoji ant vėjo sparnų.4 Tu darai savo pasiuntinius kaip vėjus, savo tarnus kaip liepsnojančią ugnį.5 Tu padėjai žemės pamatus, ir niekas jos nepajudins per amžius.6 Vandenynais kaip drabužiu apdengei ją, kalnų viršūnes vandenys dengė.7 Tau grūmojant, jie pabėgo, nuo Tavo griaustinio balso jie pasišalino.8 Jie kyla į kalnus, leidžiasi į slėnius, į vietas, kurias jiems paskyrei.9 Nustatei jiems ribą, kad neperžengtų jos ir nebeužlietų žemės.10 Tu pasiuntei šaltinius į slėnius, tarp kalnų jie teka.11 Iš jų miško žvėrys geria ir laukiniai asilai troškulį savo malšina.12 Jų pakrantėse padangių paukščiai gyvena, medžių šakose jie čiulba.13 Iš savo kambarių kalnus Tu laistai, Tavo rankų darbas gaivina žemę.14 Tu išaugini žolę galvijams ir augalus, kad tarnautų žmogui, kad iš žemės jis maistą sau gautų15 ir vyną, kuris linksmina žmogaus širdį. Veidai spindi nuo aliejaus, o duona stiprina žmonių širdis.16 Viešpaties medžiai pasisotina, Libano kedrai, Jo pasodinti.17 Paukščiai ten krauna lizdus, gandras kipariso viršūnėje sau namus pasidarė.18 Aukšti kalnai­laukinėms ožkoms, uolos­triušiams prieglaudą teikia.19 Jis sukūrė mėnulį laikui žymėti, saulė žino, kada nusileisti.20 Tu siunti tamsą, ir ateina naktis, miško žvėrys sujunda.21 Ima riaumoti jauni liūtai, grobio ieškodami, ir prašo Dievą sau maisto.22 Kai pateka saulė, jie pasitraukia miegoti į savo lindynes.23 Žmogus išeina į darbą ir darbuojasi ligi vakaro.24 Viešpatie, kokia daugybė Tavo darbų! Juos išmintingai padarei, žemę pripildei savo turtų.25 Štai didelė ir plati jūra. Ten knibžda be skaičiaus įvairaus dydžio gyvūnų.26 Ten plaukioja laivai, Tavo sukurtas leviatanas vandeny žaidžia.27 Jie visi iš Tavęs laukia, kad duotum jiems maisto reikiamu metu.28 Tu duodi jiems, jie rankioja. Tu ištiesi savo ranką, jie pasisotina gausiai.29 Tau paslėpus nuo jų veidą, jie išsigąsta. Tu atimi iš jų kvapą, ir jie miršta, dulkėmis virsta.30 Atsiunti Tu savo dvasią, sukuri juos ir atnaujini žemės veidą.31 Viešpaties šlovė pasiliks per amžius, džiaugsis Viešpats savo darbais.32 Jis pažvelgia į žemę, ji sudreba; paliečia kalnus, ir jie rūksta.33 Viešpačiui giedosiu, kol gyvensiu, giedosiu gyrių Dievui, kol gyvas būsiu.34 Mano apmąstymai Jam patiks; aš džiaugsiuosi Viešpatyje.35 Te nusidėjėliai dingsta iš žemės, tenebūna daugiau nedorėlių. Laimink, mano siela, Viešpatį! Girkite Viešpatį!

1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!