1 Teišklauso Viešpats tave suspaudimo dieną, tesaugo tave Jokūbo Dievo vardas.2 Tegul iš savo šventyklos tau siunčia pagalbą, tepadeda tau iš Siono.3 Visas tavo aukas teatsimena, tepriima tavo deginamąją auką.4 Ko trokšta tavo širdis, tau tesuteikia, teišpildo kiekvieną tavo sumanymą.5 Mes džiaugsimės tavo išgelbėjimu, vėliavas kelsime savo Dievo vardu. Visus tavo prašymus teįvykdo Viešpats!6 Žinau, kad Viešpats gelbsti savo pateptąjį, iš savo šventojo dangaus jį išklausė ir parėmė savo dešinės galybe.7 Vieni pasitiki savo žirgais, kiti­kovos vežimais, o mes prisiminsime Viešpaties, savo Dievo, vardą.8 Anie suklupo ir krito, o mes pakilome ir stovime tiesūs.9 Išgelbėk, Viešpatie, išgirsk, Karaliau, kai šaukiamės.

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. (H20:2) Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.2 (H20:3) Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista.3 (H20:4) Muistakoon hän kaikki sinun uhrilahjasi, ja olkoon sinun polttouhrisi lihava hänen silmissään. Sela.4 (H20:5) Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi halajaa, ja täyttäköön kaikki sinun aivoituksesi.5 (H20:6) Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.6 (H20:7) Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa, vastaa hänelle pyhästä taivaastansa, auttaa häntä oikean kätensä voimallisilla teoilla.7 (H20:8) Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.8 (H20:9) He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.9 (H20:10) Herra, auta! Vastatkoon kuningas meille, kun huudamme.