1 Ko giries nedorybe, galiūne? Dievo gerumas pasilieka nuolat.2 Tavo liežuvis planuoja pražūtį kaip aštrus peilis, tu klastadary!3 Tu mėgsti pikta labiau kaip gera, tau mieliau meluoti negu teisybę kalbėti.4 Tu mėgsti pražūtingas kalbas, klastingas liežuvi!5 Todėl sunaikins tave Dievas amžiams; parblokš ir išmes iš palapinės, su šaknimis išraus iš gyvųjų žemės.6 Teisieji tai matys ir bijosis, jie juoksis iš jo:7 "Štai žmogus, kuris Dievo nepadarė savo stiprybe, bet, pasitikėdamas turtais, įsidrąsino daryti nedorybes".8 Aš esu kaip žaliuojąs alyvmedis Dievo namuose, pasitikiu Dievo gailestingumu per amžių amžius.9 Tave girsiu per amžius, nes Tu tai padarei; skelbsiu Tavo brangų vardą šventiesiems.

2 (H52:4) Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä.3 (H52:5) Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sela.4 (H52:6) Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli.5 (H52:7) Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela.6 (H52:8) Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä:8 (H52:10) Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.9 (H52:11) Minä kiitän sinua iäti, että sen teit, ja minä odotan sinun hurskaittesi edessä sinun nimeäsi, sillä se on hyvä.