1 Viešpatie, Tu buvai palankus savo kraštui, išlaisvinai Jokūbą.2 Tu atleidai savo tautos kaltę, uždengei jos nusidėjimą.3 Tu sulaikei savo pyktį, nukreipei savo rūstybės įkarštį.4 Atgaivink mus, Dieve, mūsų gelbėtojau, tepaliauja Tavo rūstybė!5 Nejaugi amžinai pyksi ant mūsų, rūstausi per kartų kartas!6 Argi vėl mūsų neatgaivinsi, kad džiaugtumėmės Tavimi?7 Viešpatie, parodyk mums savo gailestingumą, suteik išgelbėjimą!8 Klausysiuos, ką kalba Viešpats Dievas! Jis juk skelbia taiką savo tautai ir šventiesiems; tenesigręžia jie į kvailystę.9 Tikrai, Jo išgelbėjimas arti tiems, kurie Jo bijo, Jo šlovė gyvena tarp mūsų.10 Gailestingumas ir tiesa susitiko, teisumas ir taika pasibučiavo.11 Tiesa žels iš žemės, ir teisumas žvelgs iš dangaus.12 Gausiai gėrybių duos Viešpats, ir žemė bus derlinga.13 Teisumas eis pirma Jo ir nukreips mus į Jo kelią.
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. (H85:2) Herra, ennen sinä olit suosiollinen maallesi, sinä käänsit Jaakobin kohtalon.2 (H85:3) Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela.3 (H85:4) Sinä panit kaiken kiivastuksesi pois ja lauhduit vihasi hehkusta.4 (H85:5) Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin.5 (H85:6) Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun?6 (H85:7) Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa?7 (H85:8) Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille.8 (H85:9) Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen.9 (H85:10) Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu.10 (H85:11) Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,11 (H85:12) uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.12 (H85:13) Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa.13 (H85:14) Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä.