1 Jie vargino mane nuo pat jaunystės,­tesako Izraelis,­2 jie vargino mane nuo pat jaunystės, tačiau nenugalėjo.3 Artojai ant mano nugaros arė, išvarydami ilgas vagas.4 Bet teisusis Viešpats nedorėlių pančius sutraukė.5 Tesusigėsta ir pasitraukia visi, kurie nekenčia Siono.6 Tebūna jie kaip stogo žolė, kuri, dar neužaugusi, nuvysta;7 nesusirenka iš jos net sauja pjovėjui nei mažiausias pėdas rišėjui.8 Praeiviai, eidami pro šalį, nesako jiems: "Tepalaimina tave Viešpats. Mes laiminame tave Viešpaties vardu".

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.