1 Dėkokite Viešpačiui, nes Jis geras, nes Jo gailestingumas amžinas.2 Taip tekartoja Viešpaties išpirktieji, kuriuos Jis išpirko iš priešo rankos,3 ir surinko juos iš kraštų: iš rytų ir vakarų, iš šiaurės ir pietų.4 Po dykumą jie klajojo tuščiais keliais, nerasdami miesto, kur galėtų gyventi.5 Jie alko ir troško, jų sielos nusilpo.6 Varge jie Viešpaties šaukėsi, Jis iš sielvartų juos išvadavo.7 Jis vedė juos teisingu keliu, kad jie nueitų į gyvenamą miestą.8 Tegiria jie Viešpatį už Jo gerumą, už Jo stebuklus žmonių vaikams.9 Jis pagirdė trokštančią sielą, išalkusią sielą pripildė gėrybių.10 Kurie sėdėjo tamsoje ir mirties šešėlyje, geležimi ir skurdu sukaustyti,­11 nes buvo sukilę prieš Dievo žodžius ir paniekinę Aukščiausiojo patarimą,12 todėl Jis pažemino vargu jų širdis,­ krito, ir niekas jiems nepadėjo.13 Varge jie šaukėsi Viešpaties, Jis iš sielvartų juos išgelbėjo.14 Jis išvedė juos iš tamsos ir mirties šešėlio ir sutraukė jų pančius.15 Tegiria jie Viešpatį už Jo gerumą, už Jo stebuklus žmonių vaikams.16 Jis sudaužė varinius vartus ir geležinius skląsčius sulaužė.17 Kvailiai dėl savo nedorybių ir dėl savo kalčių kenčia.18 Jiems nebemielas joks valgis, jie priartėjo prie mirties vartų.19 Varge jie šaukiasi Viešpaties, Jis iš sielvartų juos išgelbsti.20 Jis siuntė savo žodį ir išgydė juos, iš pražūties juos išlaisvino.21 Tegiria jie Viešpatį už Jo gerumą, už Jo stebuklus žmonių vaikams.22 Teaukoja Jam padėkos aukas ir džiūgaudami teskelbia Jo darbus.23 Kas laivais plaukia į jūrą, vandenų platybėje prekiauja,24 tie mato Viešpaties darbus ir Jo stebuklus gelmėse.25 Jam įsakius, audros pakyla, šiaušiasi bangos.26 Ligi debesų jie pakyla, į gelmes vėl sminga, širdis jų tirpsta nelaimėje.27 Jie svirduliuoja ir klydinėja kaip girti, jų jėgos baigia išsekti.28 Varge jie Viešpaties šaukiasi, Jis iš sielvartų juos išvaduoja.29 Jis nutildo audrą, nuramina bangas.30 Tada jie džiaugiasi nurimusia jūra. Jis nuveda juos į geidžiamą uostą.31 Tegiria jie Viešpatį už Jo gerumą, už Jo stebuklus žmonių vaikams.32 Jie teaukština Jį tautos susirinkime, tegiria Jį vyresniųjų taryboje.33 Upes Jis dykuma paverčia, vandens šaltinius­sausa žeme,34 derlingą žemę paverčia druskynais dėl nedorybių žmonių, kurie joje gyvena.35 Jis dykumą ežeru paverčia ir sausą žemę­vandens šaltiniais.36 Jis alkanuosius apgyvendina ten, kad jie įkurtų gyvenamą miestą.37 Jie apsėja laukus, pasodina vynuogynus, kurie atneša derlių.38 Jis palaimina juos, ir jų labai padaugėja, jų galvijams neleidžia mažėti.39 Kai jų sumažėja ir jie pažeminami priespauda, nelaimėmis ir širdgėla,40 Jis paniekina kunigaikščius ir klaidina juos dykumoje be kelio,41 bet Jis pakelia vargšą iš nelaimės, padaro gausią kaip bandą jo giminę.42 Teisieji tai matys ir džiaugsis, o nedorybė užčiaups savo burną.43 Išmintingasis tai pamatys ir supras Viešpaties malonę.

1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.