1 O Dieve, mano širdis pasiruošusi. Aš giedosiu ir girsiu savo šlovėje.2 Pabuskite, psalteri ir arfa! Aš taip pat anksti atsikelsiu.3 Girsiu Tave, Viešpatie, tarp tautų, giedosiu gyrių Tau tarp pagonių.4 Tavo gailestingumas siekia aukščiau dangų, Tavo tiesa­iki debesų.5 Būk išaukštintas danguose ir Tavo šlovė tebūna visoje žemėje,6 kad Tavo mylimieji būtų išlaisvinti; išgelbėk savo dešine ir išklausyk mane.7 Dievas kalbėjo savo šventume: "Aš džiūgausiu ir išdalinsiu Sichemą, paskirstysiu Sukotų slėnį.8 Mano yra Gileadas ir Manasas, Efraimas­mano galvos šalmas, Judas­mano skeptras.9 Moabas yra mano praustuvė. Ant Edomo numesiu savo kurpę. Filistijoje Aš džiaugsiuosi pergale".10 Kas įves mane į sustiprintą miestą? Kas nuves mane į Edomą?11 Dieve, argi ne Tu mus atstūmei? Argi ne Tu, Dieve, neišėjai su mūsų kariuomene?12 Suteik mums pagalbą varge, nes žmonių pagalba yra be vertės.13 Su Dievu būsime drąsūs, Jis sutryps mūsų priešus.

1 Laulu; Daavidin virsi. (H108:2) Minun sydämeni on valmis, Jumala, minä tahdon veisata ja soittaa; valmis on minun sieluni.2 (H108:3) Heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.3 (H108:4) Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa ja veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.4 (H108:5) Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu ylitse taivasten ja sinun totuutesi hamaan pilviin asti.5 (H108:6) Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön sinun kunniasi yli kaiken maan.6 (H108:7) Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa minulle.7 (H108:8) Jumala on puhunut pyhäkössänsä. Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.8 (H108:9) Minun on Gilead, ja minun on Manasse; Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.9 (H108:10) Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni, minä riemuitsen Filistean maasta.10 (H108:11) Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?11 (H108:12) Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!12 (H108:13) Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.13 (H108:14) Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.