1 Mano Dieve, mano Dieve, kodėl mane apleidai? Mano šauksmas toli nuo mano pagalbos.2 Mano Dieve, šaukiuosi Tavęs dieną, bet Tu neišklausai, ir naktį aš nenutylu.3 Tu esi šventas, kuris gyveni Izraelio gyriuje.4 Mūsų tėvai pasitikėjo Tavimi, ir Tu išgelbėjai juos.5 Šaukėsi Tavęs ir buvo išgelbėti, pasitikėjo tavimi ir nebuvo sugėdinti.6 Aš­ne žmogus, bet kirmėlė, žmonių išjuoktas, tautos paniekintas.7 Kas mane mato, tyčiojasi iš manęs, sustato lūpas, kraipo galvą:8 "Jis pasitikėjo Viešpačiu, teišvaduoja jį dabar, teišgelbsti jį, nes jį pamėgo".9 Tu gi mane išėmei iš įsčių, mane saugojai prie motinos krūtų.10 Tavo globai buvau pavestas nuo gimimo, nuo pirmosios dienos buvai mano Dievas.11 Nebūk toli nuo manęs, nes bėda yra arti ir nėra, kas padėtų.12 Daug veršių mane apsupo, Bašano jaučiai mane apstojo.13 Jie išsižiojo prieš mane tarsi plėšrus ir riaumojantis liūtas.14 Aš išlietas lyg vanduo. Išnarstyti visi mano kaulai. Mano širdis kaip vaškas, ištirpęs krūtinėje.15 Mano jėgos išdžiūvo lyg šukė, prie gomurio limpa liežuvis; į mirties dulkes Tu atvedei mane.16 Apspito mane šunys, nedorėlių gauja aplink mane. Jie pervėrė mano rankas ir kojas.17 Galiu suskaičiuoti visus savo kaulus. O jie žiūri ir stebi mane,18 drabužius mano dalijas, meta dėl mano apdaro burtą.19 Bet, Viešpatie, nebūk toli nuo manęs. Mano stiprybe, skubėk man padėti.20 Nuo kardo gelbėk mano sielą, iš šuns letenų­mano gyvybę.21 Iš liūto nasrų gelbėk ir nuo stumbro ragų išgirdęs išvaduok mane.22 Tavąjį vardą paskelbsiu broliams, susirinkimo viduryje girsiu Tave.23 Kurie bijote Viešpaties, girkite Jį! Šlovinkite Jį, visi Jokūbo palikuonys, bijokite Jo, visi Izraelio vaikai!24 Jis nepaniekino ir neatstūmė nuskriausto vargšo, nuo jo nepaslėpė veido, jo šauksmą išklausė.25 Jį girsiu dideliame susirinkime, vykdysiu įžadus tarp tų, kurie Jo bijo.26 Vargšai valgys ir pasisotins, Viešpatį girs visi, kas Jo ieško; jūsų širdys tegyvuoja per amžius!27 Prisimins ir gręšis į Viešpatį visi žemės pakraščiai, Jo akivaizdoje lenksis pagonių tautos.28 Viešpačiui priklauso karalystė, Jis viešpatauja pagonims.29 Visi žemės riebieji valgys ir pagarbins Jį, prieš Jį nusilenks tie, kurie į dulkes nužengia ir negali išlaikyti savo sielos gyvos.30 Palikuonys tarnaus Jam, jie pasakos apie Viešpatį būsimai kartai.31 Jie ateis ir paskelbs Jo teisumą gimsiančiai tautai: "Viešpats tai padarė".

2 (H22:3) Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.3 (H22:4) Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.4 (H22:5) Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.5 (H22:6) He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.6 (H22:7) Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.7 (H22:8) Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:9 (H22:10) Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;10 (H22:11) sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.11 (H22:12) Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.12 (H22:13) Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,13 (H22:14) avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.14 (H22:15) Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.15 (H22:16) Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.16 (H22:17) Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.17 (H22:18) Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;18 (H22:19) he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.19 (H22:20) Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.20 (H22:21) Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.21 (H22:22) Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.22 (H22:23) Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.23 (H22:24) Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.24 (H22:25) Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.25 (H22:26) Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.26 (H22:27) Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.27 (H22:28) Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;28 (H22:29) sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.29 (H22:30) Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.30 (H22:31) Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.31 (H22:32) He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.