1 Dėkokite Viešpačiui, šaukitės Jo vardo, skelbkite tautose Jo darbus.2 Giedokite Jam, giedokite Jam psalmes. Garsinkite visus Jo stebuklus.3 Didžiuokitės Jo šventu vardu. Tegu džiaugiasi širdis tų, kurie ieško Viešpaties.4 Ieškokite Viešpaties ir Jo jėgos. Nuolatos ieškokite Jo veido.5 Atsiminkite Jo nuostabius darbus, kuriuos Jis yra padaręs, Jo stebuklus ir Jo lūpų ištartus sprendimus.6 Jūs, Jo tarno Abraomo palikuonys, Jokūbo vaikai, Jo išrinktieji.7 Jis yra Viešpats, mūsų Dievas; visoje žemėje galioja Jo sprendimai.8 Jis per amžius atsimena savo sandorą, žodį, kurį Jis įsakė tūkstančiui kartų,9 sandorą, kurią Jis padarė su Abraomu, ir priesaiką, duotą Izaokui.10 Jis patvirtino ją Jokūbui įstatymu, Izraeliuiamžina sandora,11 sakydamas: "Tau duosiu Kanaano šalį, tavo paveldėjimo dalį",12 kai jie buvo negausūs skaičiumi, tik ateiviai joje.13 Jie keliavo iš tautos į tautą, iš vienos karalystės į kitą.14 Jis niekam neleido jų skriausti, sudrausdavo dėl jų karalius:15 "Nelieskite mano pateptųjų ir mano pranašams nedarykite pikto".16 Jis žemei badą pašaukė, duonos ramstį sunaikino.17 Jis pasiuntė pirma jų vyrą, Juozapą, vergijon parduotą.18 Jie supančiojo jo kojas, sukaustė jį geležimi,19 kol įvyko Jo žodis; Viešpaties žodis išmėgino jį.20 Karalius paleisti jį liepė, tautos valdovas išlaisvino jį.21 Savo namų viešpačiu jį paskyrė ir viso savo turto valdovu,22 kad vadovautų šalies kunigaikščiams, išminties mokytų vyresniuosius.23 Tuomet Izraelis Egiptan atvyko ir Jokūbas viešėjo Chamo krašte.24 Čia Jis labai pagausino savo tautą ir padarė ją stipresnę už jų priešus.25 Jis pažadino jų širdyse neapykantą savo tautai, ir jie ėmė su Jo tarnais elgtis klastingai.26 Jis pasiuntė Mozę, savo tarną, ir Aaroną, kurį išsirinko.27 Jie Chamo krašte padarė nuostabių ženklų ir stebuklų.28 Jis siuntė tamsą ir aptemdė kraštą, ir jie nepasipriešino Jo žodžiui.29 Jis pavertė jų vandenis krauju, jų žuvis išmarino.30 Varlės jų žemę apniko, net karalių kambariuose jų buvo.31 Jis tarė, ir visą jų kraštą užplūdo įvairios musės bei mašalai.32 Vietoje lietaus Jis siuntė krušą ir liepsnojančią ugnį visame krašte.33 Jis išmušė figmedžius ir vynmedžius, visame krašte medžius sunaikino.34 Jam tarus, užplūdo begalės skėrių ir žiogų,35 kurie visus augalus jų krašte ir laukų derlių surijo.36 Jis pirmagimius visus krašte ištiko, jų pajėgumo pradžią.37 Jis išvedė juos su sidabru ir auksu, jų giminėse nebuvo ligonių.38 Džiaugėsi egiptiečiai, jiems iškeliavus, nes labai išgąsdinti buvo.39 Jis dengė juos debesimi ir naktį apšvietė juos ugnimi.40 Jiems paprašius, Jis putpelių jiems atsiuntė, maitino juos dangaus duona.41 Jis perskėlė uolą, ir ištryško vandenys, jie tekėjo kaip upė per sausą žemę.42 Jis atsiminė savo šventą pažadą Abraomui, savo tarnui,43 ir išvedė savo tautą su džiaugsmu, savo išrinktuosius su linksmybėmis.44 Pagonių žemes jiems išdalino, tautų turtai jiems atiteko,45 kad Jo įsakymų laikytųsi, vykdytų Jo įstatymą. Girkite Viešpatį!
1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.33 Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!