1 Netylėk, mano gyriaus Dieve.2 Nedorėlio burna ir klastingojo burna prieš mane atsivėrė. Jie kalba prieš mane melagingais liežuviais.3 Neapykantos žodžiais jie apsupo mane ir puola mane nekaltą.4 Už mano meilę jie kaltina mane, bet aš meldžiuosi.5 Piktu už gera jie man atlygina ir neapykanta už meilę.6 Atiduok tokį nedorėlių valiai, te šėtonas stovi jo dešinėje.7 Teisme tebūna jis pasmerktas, jo malda tebūna nuodėmė.8 Tebūna jo gyvenimas trumpas. Jo tarnystę tegauna kitas.9 Jo vaikai tepalieka našlaičiais ir žmonanašle.10 Elgetomis ir benamiais tegu tampa jo vaikai, tebūna jie išmesti iš savų sunaikintų namų.11 Skolintojas tepasiglemžia jo turtą ir svetimieji jo uždarbį teišgrobsto.12 Nė vienas jo tenesigaili ir tenebūna kas užjaustų jo našlaičius.13 Jo palikuonys tesunyksta. Kitoje kartoje teišdyla jų vardas.14 Viešpats teatsimena jo tėvų kaltes, ir jo motinos nuodėmė tenebūna išdildyta.15 Tegu nuolat Viešpats juos stebi, kad nuo žemės nušluotų jų atminimą.16 Nes neparodė jis gailestingumo, bet persekiojo beturtį ir vargšą, kėsinosi nužudyti sudužusį širdyje.17 Jis mėgo prakeikimą, tegu jis užklumpa jį; jis nemėgo palaiminimo, tebūna jis toli nuo jo.18 Jis apsivilko prakeikimu kaip drabužiu, todėl kaip vanduo jis teįsisunkia į kūną, kaip aliejus į kaulus.19 Jis tebūna jam kaip drabužis, kuris dengia jo kūną, kaip juosta, kuria jis susijuosia.20 Taip tegul užmoka Viešpats mano priešininkams ir tiems, kurie kalba pikta prieš mane.21 Bet Tu, Viešpatie Dieve, sustiprink mane dėl savojo vardo, gelbėk dėl savo gailestingumo.22 Aš esu vargšas ir beturtis, mano širdis sužeista.23 Nykstu kaip šešėlis, mane nešioja kaip vėjas skėrį.24 Mano keliai nuo pasninko linksta, sulyso mano kūnas.25 Aš jiems tapau pajuoka. Matydami mane, jie kraipė galvas.26 Padėk man, Viešpatie, mano Dieve, išgelbėk mane, būdamas gailestingas.27 Viešpatie, težino jie, jog tai Tavo ranka padarė.28 Jie tegul keikia, bet Tu laimink! Kai jie pakyla, tebūna sugėdinti, o Tavo tarnas tesidžiaugia.29 Teapsivelka mano priešininkai nešlove, juos gėda kaip drabužis teapgaubia.30 Savo burna garsiai girsiu Viešpatį, girsiu Jį minioje.31 Jis stovi beturčio dešinėje, gina jį nuo pasmerkėjų.
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.2 Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.3 Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.4 Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.5 He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.6 Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.8 Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.9 Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.10 Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.11 Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.15 Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.16 Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.17 Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.18 Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.19 Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.20 Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.21 Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.22 Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.23 Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.24 Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.25 Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.26 Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;27 ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.28 Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.29 Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.30 Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.31 Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.