1 Užsirūstinęs, Viešpatie, nebark manęs, nebausk įširdęs.2 Viešpatie, pasigailėk manęs, nes esu silpnas; Viešpatie, išgydyk mane, nes sukrėsti mano kaulai.3 Ir mano siela sukrėsta. Ar ilgai, Viešpatie?4 Viešpatie, gręžkis, išlaisvink mano sielą, gelbėk mane dėl savo gailestingumo.5 Kas gi prisimins Tave mirtyje? Kas dėkos Tau kape?6 Nuo aimanų suvargau, kasnakt aptvindau savo lovą, laistau ašaromis savo guolį.7 Aptemo nuo vargo mano akys, paseno dėl visų mano priešų.8 Piktadariai, atsitraukite nuo manęs, nes Viešpats išgirdo mano verksmo balsą!9 Viešpats išgirdo mano maldavimą, Viešpats priims manąją maldą.10 Tegul visi mano priešai susigėsta ir išsigąsta, tegu jie atsitraukia ir susigėsta staiga.

1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. (H6:2) Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita.2 (H6:3) Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet,3 (H6:4) ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan?4 (H6:5) Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.5 (H6:6) Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?6 (H6:7) Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.7 (H6:8) Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden.8 (H6:9) Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen.9 (H6:10) Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan.10 (H6:11) Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan; äkisti he joutuvat häpeään, kääntyvät pois.