1 Išgirskite visos tautos! Klausykitės visi pasaulio gyventojai:2 prastuoliai ir kilmingieji, turtuoliai ir vargšai!3 Savo burna skelbsiu išmintį; mano širdies apmąstymai­išmanymas.4 Aš klausysiuos patarlių, skambant arfai įminsiu mįslę.5 Ko gi man nelaimės dienomis bijoti, kai priešai klastingi apninka,6 kurie savo turtais pasitiki ir giriasi gausiais savo lobiais?7 Nė vienas žmogus negalės išpirkti savo brolio nė Dievui duoti išpirką už jį.8 Didelė kaina už sielos išpirkimą­tiek niekad neturėsi,9 kad galėtum amžinai gyventi ir nematytum sugedimo.10 Matysi, kaip išminčiai miršta, kvailiai ir paikieji žūna, palikdami turtus kitiems.11 Jie nori, kad jų namai pasiliktų per amžius, jų buveinės kartų kartoms, savo vardais jie pavadina žemes.12 Net ir garbingas žmogus neišlieka: jis panašus į galviją, kuris pražūna.13 Toks yra kvailai pasitikinčiųjų likimas ir galas jų pasekėjų, kurie pritaria jiems.14 Mirtis juos ganys kaip avis. Josios buveinei jie skirti ir į ją nužengs. Jų kūnas sunyks, pavidalas sudūlės; mirusiųjų buveinė bus jų namai.15 Tačiau Dievas iš kapo išpirks mano sielą, Jis priims mane.16 Nesijaudink, jei kas praturtėja ir jo namų garbė padidėja.17 Juk mirdamas jis to nepasiims, garbė nepalydės jo.18 Nors gyvendamas jis tarsis esąs laimingas, kiti jį dėl sėkmės girs,19 tačiau jis nužengs pas savo tėvų kartą ir šviesos neregės per amžius.20 Žmogus, kuris yra gerbiamas, bet neturi supratimo, yra panašus į galviją, kuris pražus.

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. (H49:2) Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,2 (H49:3) sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.3 (H49:4) Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.4 (H49:5) Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.5 (H49:6) Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?6 (H49:7) He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.7 (H49:8) Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.8 (H49:9) Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,9 (H49:10) että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.10 (H49:11) Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.11 (H49:12) He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.12 (H49:13) Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.13 (H49:14) Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.14 (H49:15) Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.15 (H49:16) Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.16 (H49:17) Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.17 (H49:18) Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.18 (H49:19) Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,19 (H49:20) täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.20 (H49:21) Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.