1 Pasigailėk manęs, Dieve, pasigailėk. Mano siela pasitiki Tavimi. Tavo sparnų pavėsyje slepiuos, kol praeis nelaimė.2 Šauksiuosi aukščiausiojo Dievo, kuris man gera daro.3 Jis pasiųs iš dangaus ir išgelbės mane, Jis paniekins mano prispaudėjus, Dievas pasiųs savo gailestingumą ir tiesą!4 Turiu gyventi tarp liūtų, tarp žmonių, kvėpuojančių ugnimi. Jų dantys yra ietys ir strėlės, jų liežuviaiaštrūs kardai.5 Dieve, būk išaukštintas virš dangų! Tavo šlovė teišplinta visoje žemėje!6 Jie spendė pinkles mano kojoms, mano siela sugniužo. Jie kasė man duobę, tačiau patys įpuolė į ją.7 Dieve, mano širdis tvirta. Taip, mano širdis tvirta. Aš giedosiu ir girsiu.8 Pabusk, mano šlove! Pabuskite, arfa ir psalteri! Aš atsikelsiu anksti.9 Viešpatie, girsiu Tave tautose, giedosiu Tau pagonių būry.10 Tavo gailestingumas siekia dangų, ir Tavo tiesadebesis.11 Dieve, būk išaukštintas virš dangų! Teišplinta Tavo šlovė visoje žemėje!
2 (H57:3) Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minun asiani päätökseen.3 (H57:4) Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun polkijani. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.4 (H57:5) Minun sieluni on jalopeurain keskellä, minun täytyy maata tultasuitsevaisten seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia ja joiden kieli on terävä miekka.5 (H57:6) Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.6 (H57:7) Verkon he virittivät minun askelteni tielle, painoivat minun sieluni maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela.7 (H57:8) Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minä tahdon veisata ja soittaa.8 (H57:9) Heräjä, minun sieluni; heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.9 (H57:10) Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, veisaan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.10 (H57:11) Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu hamaan taivaisiin, ja sinun totuutesi pilviin asti.11 (H57:12) Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.