1 Dieve, kodėl atstūmei mus amžiams, kodėl Tavo rūstybė dega prieš Tavo ganyklos avis?2 Atsimink savo susirinkimą, kurį senais laikais įsigijai, tautą, kurią išpirkai, kad ji būtų Tavo, Siono kalną, kuriame Tu gyvenai!3 Įženk į nesibaigiančius griuvėsius. Priešas šventykloje nusiaubė viską.4 Tavo priešai rėkavo Tavo susirinkimo viduryje, iškėlė čia savo ženklus.5 Jie švaistėsi kirviais lyg miško tankynėje:6 sudaužė kirviais ir kūjais visus medžio raižinius.7 Jie padegė Tavo šventyklą, išniekino Tavo vardo buveinę.8 Jie manė savo širdyse: "Sunaikinsime viską!" Jie sudegino visas Dievo sueigos vietas krašte.9 Mes nebeturime savo ženklų, nebėra daugiau jokio pranašo; nė vienas nežinome, ar ilgai taip bus.10 Dieve, ar ilgai prispaudėjas tyčiosis? Ar priešas niekins Tavo vardą per amžius?11 Kodėl atitrauki savo ranką ir dešinę paslepi antyje?12 Tačiau Dievas yra mano Karalius nuo seno; Jis gelbsti žemės viduryje.13 Tu jūrą savo galybe perskyrei, sutrupinai vandenyje slibinams galvas.14 Tu sudaužei galvas leviatano, davei jį visą suėsti dykumos gyventojams.15 Tau paliepus ištrykšta šaltiniai ir sraunūs upeliai, o vandeningos upės išdžiūsta.16 Tavo yra diena ir naktis. Tu sukūrei šviesą ir saulę.17 Tu nustatei žemės ribas, Tu padarei vasarą ir žiemą.18 Atsimink, Viešpatie, kad priešas tyčiojasi ir kvailiai niekina Tavąjį vardą.19 Neatiduok savo balandėlio gyvybės žvėrims ir nepamiršk amžinai vargšų susirinkimo.20 Pažvelk į savo sandorą; juk visi žemės tamsūs kampai yra gausūs smurto!21 Nepalik prispaustųjų gėdingai trauktis! Vargšai ir skurdžiai tegiria Tavąjį vardą!22 Pakilk, Dieve, ir gink savo bylą! Prisimink, kaip kvailiai tyčiojasi iš Tavęs kasdien!23 Nepamiršk savo priešų riksmo, prieš Tave nuolat sukylančiųjų triukšmo!
1 Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?2 Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.4 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.5 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.6 Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.7 He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.9 Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.10 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?11 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.12 Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.13 Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.16 Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.17 Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.18 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.19 Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.20 Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.22 Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.23 Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.