1 Tikrai geras yra Dievas Izraeliui, tiems, kurių širdis tyra.2 Bet mano kojos vos nepasviro, vos nepaslydo mano žingsniai.3 Aš pavydėjau kvailiams, matydamas nedorėlių pasisekimą.4 Jie nepatiria kentėjimų mirdami, yra kupini jėgų.5 Jie nevargsta kaip kiti žmonės, jų nepaliečia bėdos.6 Išdidumu ir smurtu jie rengiasi lyg drabužiu.7 Iš riebaus kūno žiūri jų akys, jie turi daugiau, negu geidžia širdis.8 Jie sugedę ir kalba piktai, iš aukšto grasina smurtu.9 Jų burnos dangui grūmoja, o liežuviai vaikštinėja po žemę.10 Todėl Jo tauta pritaria jiems ir jų mokslą lyg vandenį geria.11 Jie sako: "Kaip Dievas gali žinoti? Argi Aukščiausiajame yra pažinimas?"12 Štai tokie yra bedieviai, kurie klesti pasaulyje ir turtėja.13 Ar veltui saugojau tyrą širdį ir nekaltume ploviau rankas?14 Aš gi buvau spaudžiamas visą dieną ir plakamas kas rytą.15 Jei būčiau galvojęs kalbėti kaip jie, būčiau nusikaltęs Tavo vaikų kartai.16 Aš galvojau, norėdamas tai suprasti, bet nepajėgiau,17 kol įėjau į Dievo šventyklą ir pamačiau jų galą.18 Tikrai Tu pastatei juos labai slidžioje vietoje. Tu nustūmei juos į pražūtį.19 Jie per akimirksnį sukniubo, pranyko ir žuvo nuo išgąsčio.20 Kaip sapną prabundant, taip, Viešpatie, Tu pakilęs paniekinsi jų įsivaizdavimus.21 Kai mano širdis buvo apkartus ir inkstus varstė diegliai,22 aš buvau kvailas ir neišmanantislyg gyvulys Tavo akivaizdoje.23 Tačiau aš nuolat esu su Tavimi, Tu laikai nutvėręs mano dešinę ranką.24 Tu vesi mane savo patarimu ir galiausiai paimsi į šlovę.25 Ką aš turiu danguje? Ir žemėje aš trokštu tik Tavęs.26 Kai kūnas ir širdis sunyksta, Dievas yra mano širdies stiprybė ir mano dalis per amžius.27 Tikrai, kas toli nuo Tavęs, pražus, Tu sunaikini visus, kurie Tave palieka.28 Man gera artėti prie Dievo. Viešpačiu Dievu aš pasitikiu, kad pasakočiau apie visus Tavo darbus.
1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.