1 Viešpatie, Tu buvai mums prieglauda per kartų kartas!2 Pirma, negu buvo sutverti kalnai, žemė ir pasaulis, Tu, Dieve, esi nuo amžių ir per amžius!3 Tu grąžini žmones į dulkes ir sakai: "Sugrįžkite, žmonių vaikai!"4 Juk tūkstantis metų Tavo akyse yra kaip vakarykštė diena, kuri praėjo, kaip sargybos laikas naktį.5 Tu pašalini žmones kaip rytmečio sapną, kaip žaliuojančią žolę.6 Rytą ji žydi, vakare nukertama ir sudžiūsta.7 Tavo rūstybė sunaikina mus, Tavo pyktis mus gąsdina.8 Tu laikai mūsų kaltes savo akivaizdoje, mūsų slaptas nuodėmes­savo veido šviesoje.9 Mūsų dienos praeina Tau rūstaujant, mūsų metai kaip atodūsis.10 Mūsų metų skaičius yra septyniasdešimt, o stipresniųjų­aštuoniasdešimt. Dauguma jų praeina varge ir kančiose. Jie greitai praeina, ir mes išnykstame.11 Kas Tavo rūstybės jėgą supranta ir bijo Tavojo pykčio?12 Pamokyk mus skaičiuoti mūsų dienas, kad įgytume išmintingą širdį!13 Sugrįžk, Viešpatie! Ar ilgai? Būk gailestingas savo tarnams!14 Gaivink mus nuo ryto savo gailestingumu, kad džiaugsmas ir linksmumas mus lydėtų visą amžių!15 Suteik mums džiaugsmo už tas dienas, per kurias pažeminti buvome, už tuos metus, per kuriuos patyrėme pikta.16 Tepamato Tavo tarnai Tavo darbus ir Tavo šlovę jų vaikai!17 Viešpatie, Dieve, būk mums geras, įtvirtink mūsų darbus, daryk mūsų darbus sėkmingus!

1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.2 Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.4 Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.5 Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:6 aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.7 Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.8 Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.9 Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.10 Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.11 Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?12 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.13 Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.14 Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.15 Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.16 Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.17 Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.