1 Viešpatie, mūsų Valdove, koks įstabus Tavo vardas visoje žemėje! Tu iškėlei savo šlovę virš dangų.2 Kūdikių ir žindomųjų lūpomis Tu paskelbei apie savo jėgą savo priešams, kad nutildytum priešą ir keršytoją.3 Kai pasižiūriu į Tavo dangus, Tavo rankų darbą, į mėnulį ir žvaigždes, kurias Tu išdėstei,4 kas yra žmogus, kad jį atsimeni, ir kas žmogaus sūnus, kad jį aplankai?5 Jį padarei ne ką menkesnį už angelus, garbe ir šlove jį apvainikavai.6 Tu davei jam valdžią Tavo rankų darbams, jam po kojų visa padėjai:7 visas avis ir jaučius, net lauko žvėris,8 padangių paukščius ir jūrų žuvis, ir visa, kas jūros takais plaukioja.9 Viešpatie, mūsų Valdove, koks įstabus Tavo vardas visoje žemėje!

1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Daavidin virsi. (H8:2) Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse!2 (H8:3) Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.3 (H8:4) Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,4 (H8:5) niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?5 (H8:6) Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;6 (H8:7) panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle:7 (H8:8) lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet,8 (H8:9) taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee.9 (H8:10) Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!