1 Viešpatie, kiek daug yra mane varginančių, daug tų, kurie sukyla prieš mane.2 Apie mane daugelis kalba: "Nėra jam pagalbos Dieve".3 Bet Tu, Viešpatie, esi mano skydas ir mano šlovė. Tu pakeli mano galvą.4 Aš Viešpaties garsiai šaukiausi, ir Jis išgirdo nuo savo šventojo kalno.5 Aš atsiguliau ir užmigau, ir vėl pabudau, nes Viešpats mane palaikė.6 Nebijosiu dešimčių tūkstančių žmonių, kurie sustoja aplinkui mane.7 Viešpatie, kelkis, gelbėk mane, mano Dieve! Tu smogei mano priešams į žiauną, sutrupinai bedieviams dantis.8 Viešpatyje yra išgelbėjimas! Palaimink savąją tautą!

1 Daavidin virsi, hänen paetessaan poikaansa Absalomia. (H3:2) Herra, kuinka paljon minulla on vihollisia, paljon niitä, jotka nousevat minua vastaan!3 (H3:4) Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, sinä olet minun kunniani, sinä kohotat minun pääni.4 (H3:5) Ääneeni minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltansa. Sela.5 (H3:6) Minä käyn levolle ja nukun; minä herään, sillä Herra minua tukee.6 (H3:7) En pelkää kymmentuhantista joukkoa, joka asettuu yltympäri minua vastaan.7 (H3:8) Nouse, Herra, pelasta minut, minun Jumalani! Sillä sinä lyöt poskelle kaikkia minun vihollisiani, sinä murskaat jumalattomain hampaat.8 (H3:9) Herrassa on pelastus; sinun siunauksesi tulkoon sinun kansallesi. Sela.