1 Viešpatie, apgink mano bylą nuo tų, kurie mane kaltina; kovok su tais, kurie kovoja prieš mane!2 Paimk mažąjį ir didįjį skydą ir man padėk!3 Ištrauk ietį ir atsistok prieš mano persekiotojus. Tark mano sielai: "Aš tavo išgelbėjimas".4 Tebūna sugėdinti ir pažeminti, kurie kėsinasi į mano gyvybę. Tesitraukia atgal suglumę, kurie nori man pakenkti.5 Tebūna jie kaip pelai prieš vėją, Viešpaties angelui papūtus.6 Tebūna jų kelias tamsus ir slidus ir Viešpaties angelas juos tepersekioja.7 Be priežasties jie slaptai man spendė pinkles, iškasė duobę mano sielai.8 Tegul jie netikėtai žūva, tegul jie patys įkliūva į paspęstas pinkles, teįkrinta į pražūtį.9 Mano siela džiaugsis Viešpačiu, džiūgaus dėl Jo pagalbos.10 Visi mano kaulai šauks: "Viešpatie, kas yra Tau lygus? Kas išlaisvina silpnąjį iš stipresnio už jį, vargšą iš plėšiko?"11 Pakilo klastingi liudytojai, kaltino mane tuo, kuo aš nenusikaltau.12 Jie atlygino man piktu už gera, apiplėšdami mano sielą.13 Jiems sergant, ašutine vilkėjau; žeminau savo sielą pasninku, palenkęs galvą meldžiausi.14 Elgiausi, lyg jie būtų man draugai ar broliai. Vaikščiojau nusiminęs, tartum gedėdamas motinos.15 Bet kai aš susvyravau, jie džiaugėsi ir susibūrė prieš mane; puolėjai susibūrė prieš mane man nežinant ir drasko mane be paliovos.16 Veidmainiškai tyčiojasi iš manęs, griežia dantimis prieš mane.17 Viešpatie, ar ilgai dar žiūrėsi? Išgelbėk mano sielą nuo pražūties, mano vienintelę nuo riaumojančių liūtų.18 Tau dėkosiu dideliame susirinkime, girsiu Tave minioje.19 Tegul nesidžiaugia be pagrindo mano priešai, tenemirksi akimis tie, kurie nekenčia manęs be priežasties.20 Jie nekalba apie taiką. Jie kuria klastingus planus prieš krašto taikiuosius.21 Jie išsižioję rėkia: "Taip, taip, mes matėme tai savo akimis!"22 Viešpatie, Tu tai matei­netylėk! Viešpatie, nebūk toli nuo manęs!23 Sujudėk, pakilk ginti mano bylą, mano Viešpatie ir mano Dieve.24 Viešpatie, mano Dieve, teisk mane, vadovaudamasis savo teisumu, neleisk jiems džiaugtis dėl manęs.25 Tenemano jie savo širdyje: "O! To mes ir siekėme!" Tenesako: "Mes jį prarijome!"26 Tesusigėsta ir teparausta visi, kurie džiaugiasi mano nelaime. Gėda ir panieka tebūna aprengti tie, kurie didžiuojasi prieš mane.27 Tegul šaukia iš džiaugsmo ir linksminasi tie, kurie mane užtaria ir tegul sako: "Tebūna išaukštintas Viešpats, kuriam patinka Jo tarno gerovė!"28 Mano liežuvis skelbs Tavo teisumą, per visą dieną girs Tave!

1 Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.2 Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.4 Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.5 Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;6 heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.7 Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.8 Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.11 Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.12 He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.13 Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.14 Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.15 Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,16 nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.17 Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.18 Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.19 Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.20 Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.22 Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!23 Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.24 Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.26 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.28 Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.